Työperäisen maahanmuuton tarveharkinnasta


Julkaistu lokakuu 7, 2017

Eduskunnassa on tehty lakialoite tarveharkinnasta luopumisesta kokonaan työperäisessä maahanmuutossa. Aloite on kerännyt tukea puoluerajojen yli. Osa SDP:n kansanedustajista kannattaa aloitetta, osa ei.

En kannata täydellistä luopumista tarveharkinnasta. Muun muassa rakennustyömailla on nähty, että täysin rajoittamaton työperäinen maahanmuutto johtaisi siihen, että halpatyövoimaa tulisi tänne tekemään käytännössä keikkatyötä täydellisesti poljetuin työehdoin.

Käytännössä suurin ongelma on se, että lähes rajoittamaton halpatyövoiman saanti johtaisi siihen, etteivät suomalaiset työttömät enää pystyisi työllistymään heidän korkeiden elinkustannustensa takia. Suomalaiset työttömät eivät voi tehdä töitä 800 euron kuukausipalkalla, esimerkiksi Afrikasta tai tietyistä Aasian maista tuleva rakennustyöläinen voi. Niin kauan kuin alipalkkaus ei ole kriminalisoitua ja ammattiliitoilla ei ole kanneoikeutta, ei alipalkkaukseen voida puuttua tehokkaasti millään muilla keinoilla. Kehitysmaista tuleva työvoima kuitenkin tekee töitä mielellään alipalkattuna, niin kauan kuin palkka riittää perheen elättämiseen kotimaassa.

Näistä syistä en luopuisi tarveharkinnasta kokonaan, tai jos eteen tulee tilanne jossa eduskunnan enemmistö kannattaisi sitä, pitäisi ehdottomasti ensin kriminalisoida alipalkkaus ja antaa ammattiliitoille kanneoikeus.

On kuitenkin todettava, että työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan ja etenkin asiantuntijoiden saamista Suomeen pitää helpottaa alalla kuin alalla. Nämä henkilöt pitäisi saada Suomeen erittäin nopean ja hakijalle edullisen prosessin kautta, jotta Suomeen saadaan lisää työvoimaa ja osaamista. Suomi nimittäin tarvitsee kipeästi sellaista työvoimaa, joka pelaa työehtojen osalta samassa sarjassa kuin suomalaiset ja ei ainakaan merkittävällä tavalla vaikeuta suomalaisten työttömien työllistymistä. Työvoimapula on huutava jo nyt monella alla ja tulevaisuudessa koko yhteiskunnassa ja sitä ei ratkaista pelkästään työllistämällä työttömät, vaan tarvitaan hallittua maahanmuuttoa.

Aihetta hiukan sivuten, mielestäni myös niiden turvapaikanhakijoiden, jotka ovat työllistyneet turvapaikanhakuprosessin aikana pysyvänluoteiseen ja työehtosopimusten mukaan palkattuun työsuhteeseen, pitäisi saada jonkinlainen oleskelulupa. Tällä hetkellä tämä ei nimittäin toteudu useasta osin luonteeltaan pikkumaisesta syystä, vaikka mitään teoreettista estettä (vaatisi toki varmaan lakimuutoksia) sille että työllistyneet turvapaikanhakijat saisivat jonkinlaisen oleskeluluvan ei ole. Kyse on jälleen kerran poliittisesta tahtotilasta, kuten myös esimerkiksi alipalkkauksen kriminalisoinnin kohdalla.