”Pakkoruotsiin” on tasan kaksi järkevää näkökulmaa


Julkaistu elokuu 31, 2015

Pakkoruotsista on perussuomalaisten nousun myötä tullut iänikuinen puheenaihe. Kuitenkin keskustelu sen ympärillä velloo lähinnä ajoittaisten populististen heittojen ja erilaisten suoranaisten vihanpurkausten ympärillä.

Sinänsä keskustelu pakkoruotsista on ymmärrettävää, koska ruotsalaiset puhuvat englantia ja Ruotsin merkitys Suomelle on pienentynyt, Suomessa on nykyään paljon muitakin vähemmistöjä kuin suomenruotsalaiset, ja koska nykyinen pakkoruotsi on ajanut aikansa ohi. Kuitenkin ylipäätänsä keskustelu itse ”pakkoruotsista” on jo lähtökohtaisesti turhaa niin kauan kun puhutaan pelkästä pakkoruotsista, eikä Ruotsin kielen virallisesta asemasta. Pelkän pakkoruotsin poisto nimittäin sulkisi järjettömän määrän julkisen sektorin työpaikkoja suoraan pakkoruotsia käymättömien saavuttamattomiin.

Pakkoruotsiin onkin käytännössä tasan kaksi järkevää näkökulmaa. Ensimmäinen näkökulma on se, että luovutaan Ruotsin kielen virallisesta asemasta esimerkiksi asteittaisesti 15 vuoden aikajänteellä, ja pidetään muilla tavoin huolta suomenruotsalaisten asemasta ja kulttuuriperinnöstä. Samalla keskitytään opettamaan englantia ja yhtä valinnaista kieltä. Toinen näkökulma on se, että lisätään yleisesti kieltenopetusta ja turvataan vahvasti myös muiden vieraskielten asema (joskaan ei ehkä virallisen kielen statuksella) niiden huomattavasti kasvaessa lähitulevaisuudessa. Tällöin ruotsin kielen opetus myös aloitettaisiin viimeistään viidennellä luokalla ja tavallaan integroitaisiin muun kielten opetuksen kanssa. Kielten opetushan on havaittu erittäin hyödylliseksi kaiken muun opetuksen ja kasvatuksen näkökulmasta.

Molemmat näkökulmat ovat omalla tavallaan yhtä järkeviä vaihtoehtoja. Käytännössä asiassa pitäisi edetä vahvaan selvitystyöhön ja valmisteluun pohjaten, ja rakentaa samalla koko muu opetus jompaankumpaan vaihtoehtoon pohjaten.

Kuitenkin selvää on, että pelkkä pakkoruotsin suora poistaminen ei ole ratkaisu muuhun kuin perussuomalaisten kannatuksen nostamiseen, ja että myöskään nykyinen malli ei ole millään lailla terve tai toimiva.